Johdatus metsäluonnon monimuotoisuuteen ja sen suojeluun

Panu Kunttu
Julkaistu linnunpontto.com -sivustolla 9.10.2006 nimellä Oikea metsä

Suomessa elää n. 43 000 eliölajia. Hieman vajaa puolet näistä lajeista elää metsissä. Metsät ovat siis lajistollinen aarreaittamme. Luonnontilaisen metsän piirteitä ovat puulajien runsaus, puuston eri-ikäisyys, metsänpalon jäljet, runsas lahopuun sekä kuolleiden pystypuiden määrä ja koskematon maaperä, joka suomalaisissa kuusikoissa on usein märkä. Kaikki nämä piirteet ovat dramaattisesti vähentyneet metsistämme viime vuosikymmenien aikana. Suomi jaetaan kasvimaantieteellisesti neljään metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen: hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen havumetsävyöhyke. Nämä vyöhykkeet pitävät sisällään lukuisia metsätyyppejä, joiden välinen lajisto ja ominaispiirteet vaihtelevat huomattavasti pienemmässä mittakaavassa. Näillä kaikilla on omat erityispiirteensä luonnon ja lajiston suhteen, joten suojelua tarvitaan näissä kaikissa, eikä sitä siten voi keskittää pelkästään jonnekin.

Lahopuusta riippuvaisia lajeja on noin 5000, puolet näistä hyönteisiä. Luonnontilaisessa suomalaisessa metsässä lahopuuta voi olla jopa 180 m³ hehtaarilla, joka on jo kolmannes elävän puuston määrästä. Tämä on huikea määrä, sillä nykyisen vallalla olevan tehokkaan metsätalouden metsissä lahopuun vastaava lukema voi olla lähes nolla! Tämä onkin syynä siihen, että metsien uhanalaisia tai silmälläpidettäviä lajeja on yli 1000. Näin ollen metsä on ehdottomasti tärkein suojelullisesti arvokkaiden lajien elinympäristö. On laskettu, että uhanalaisten lajien selviämiseksi lahopuun määrä tulisi olla vähintään 50 m³ hehtaarilla.

Lahopuun muodostama jatkumo on tärkeä monille lajeille. Jos tämä jatkumo on jossain vaiheessa katkennut ja lajeille sopiva elinympäristö kadonnut, laji häviää siltä alueelta. Vaikka nämä elinehtopiirteet palaisivatkin metsään, ei ole lainkaan varmaa palaavatko lajit sinne. Lähimmät sopivat elinympäristöt, joista lajit voisivat levitä takaisin voivat olla liian kaukana. Tämä koskee esimerkiksi kovakuoriaisia, kaksisiipisiä, puiden lahottajasieniä ja jäkäliä. Käävät ovat yksi Suomen uhanalaisimmista eliölajiryhmistä. Enemmän kuin kolmannes lajeista on luokiteltu uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi. Lähes kaikkien näiden lajien taantumisen syynä on metsätalouden aiheuttamat muutokset, kuten puulajiston ja puuston ikärakenteen yksipuolistuminen sekä lahopuun huomattava vähentyminen. Monet käävät pystyvät elämään vain hyvin vanhoissa ja lahoissa puunrungoissa.

Eliölajien populaatioiden erilaisen geneettisen perimän vuoksi on tärkeää suojella lajeja eri puolilla niiden levinneisyysaluetta, jotta lajin perimä ei pääse supistumaan liiaksi. Lisäksi nämä esiintymisalueet eivät saa olla liian erityksissä ja kaukana toisistaan, jotta yksilöiden leviäminen toiseen sopivaan elinympäristöön on mahdollista. Metsäluonnon suojelun keinoksi on esitetty ns. avainbiotooppien suojelua, mutta nämä hyvin pienialaiset sirpaleet eivät välttämättä pysty ylläpitämään vaateliaita lajeja, koska leviäminen muualle on estynyt ja geenivirta loppunut. Tämä muodostuu ongelmaksi myös eräille lintulajeille. Kuukkeli on vahvasti paikkalintu ja jos sille sopivan elinympäristön osuus vähenee alle 20 % kokonaispinta-alasta, kanta alkaa taantua.

Aarniometsiä eli ihmisen koskemattomia metsiä arvioidaan koko Suomessa olevan jäljellä noin 5 % maamme metsäpinta-alasta. Etelä-Suomessa prosenttiosuus on alle yksi. Laajat, yhtenäisimmät ikimetsäalueet löytyvät Savukosken ja Inarin alueilta. Silti, vaikka aarniometsien biologinen arvo on kiistämättömästi todettu, näitä kaikkia jäljellä olevia rippeitä ei ole suojeltu – edes valtion mailla. Ei lähelläkään; on arvioitu, että vasta puolet säilyneistä aarniometsistä on suojeltu. Suojelulla on kova kiire, koska vuosittain Suomessa avohakataan 150 000 hehtaaria metsää – joukossa myös näitä suojelun kannalta tärkeitä kohteita. Tarkasteltaessa metsämaiden suojeluosuuksia, on todettava, että koko maan kohdella puhutaan 5 % suuruusluokasta, mutta taas Etelä-Suomen osuus on yhden prosentin luokkaa. Asian tekee vielä kehnommaksi se tosiasia, että osa näistä suojelluista metsistä on toistaiseksi tavallista talousmetsää vailla erityisiä luonnonarvoja. Tämä vallitseva metsiensuojelutilanne tarkoittaa sitä, että 95 % metsistämme on talouskäytössä eli hakkuu-uhan alla. Puutteellisen metsiensuojelutilanteen tekee merkilliseksi se, että tehdyn laajan kyselyn perusteella suurin osa suomalaisista haluaisi lisätä metsiensuojeluastetta. Tutkimusten mukaan luonnontilaisia tai niiden kaltaisia metsiä tulisi olla suojeltu 10 – 20 % metsämaan pinta-alasta, jotta uhanalaiset ja vaateliaat lajit voisivat selviä sukupuutolta. Tämän kohtalon arvioidaan jo kohdanneen yli 100 metsälajia.

Jokainen meistä voi vaikuttaa osaltaan metsien käyttöön. Ottamalla yhteyttä metsien käytöstä päättäviin ihmisiin, kuten kansanedustajiin, kunnanvaltuutettuihin tai metsänomistajiin saa viestinsä suoraan perille. Tukeaan voi osoittaa Suomessa toimiville metsiensuojelua harjoittaville luonnonsuojelujärjestöille tai sille yksityiselle säätiölle, joka ostaa metsiä suojeltavaksi. Omassa arjessa voi tehdä pieniä tekoja, kuten vähentää paperinkulutusta ja pahvisten kertakäyttötuotteiden käyttöä. Mainospostin jakamisen omaan postilaatikkoon voi helposti kieltää.