Kuukkeli metsäluonnon suojelun monipuolistajana – Suomen luonnonsuojeluliiton vetämä METSO-yhteistoimintaverkosto

METSO-ohjelman vapaaehtoisuuteen perustuvat suojelukeinot ovat saaneet laajan hyväksynnän. Eri tahot ovat ilmaisseet, että tämä on hyvä ohjelma ja se pitää saada onnistumaan. Kuukkeli-yhteistoimintaverkosto hyödyntää yhtä metsäluonnon tilan indikaattorilajia, kuukkelia, joka kertoo metsäalueen olevan luonnoltaan arvokas. Kuukkeli suosii vanhaa, usein naavaista, kuusivaltaista metsää tai suonlaidan korpea. Usein metsä on tiheä ja siellä on myös lahopuustoa. Kun metsässä elää kuukkeli, se melko todennäköisesti myös täyttää METSO-ohjelman kriteerit. Kuukkelin ja ennen kaikkea sen elinympäristöjen suojelu METSO-ohjelman eri keinoilla mittaa konkreettisesti koko ohjelman onnistumista; saavutetaanko lajisuojeluhyötyjä vai ei?

Kuukkeli metsäluonnon suojelun monipuolistajana-hanke on laajin METSO-yhteistoimintaverkosto (kuva 1). Kuukkelihankkeen valtakunnalliseen ohjausryhmään osallistuvat edustajat Suomen luonnonsuojeluliitosta (hankkeen vetäjä), Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiosta, BirdLife Suomesta, ympäristö- sekä maa- ja metsätalousministeriöstä, Metsästäjäin keskusjärjestöstä, ja Tampereen yliopistosta. Alueellisissa ryhmissä ovat mukana kaikki kohdealueiden (kuva 1) metsäkeskukset, ELY-keskukset, metsänomistajaliitot, monet metsänhoitoyhdistykset, alueen luonnonsuojelupiirit ja lintutieteelliset yhdistykset, Metsähallitus sekä metsäyhtiöt UPM, Tornator ja Finsilva sekä Innofor. Tutkijoita on mukana kolmesta yliopistosta.

Kuva 1. Kuukkeliverkoston kohdealueena ovat lajin levinneisyyden etelärajan vielä elinvoimaiset kuukkeliseudut.

 

Mitä tapahtuu?

Laajapohjainen yhteistyö mahdollistaa eri alojen asiantuntijoiden ja ajatusten yhteen kokoamisen. Asenteiden liennytys ja tiedonkulun parantaminen on tärkeätä. Hankkeen tarkoitus on etsiä ja ottaa käyttöön sopivia METSO-keinoja ja parantaa kuukkelin ja kuukkelimetsien suojelutasoa. Tavoitteen toteutumisessa keskeisessä asemassa ovat tietenkin metsänomistajat. Kuukkeli sinänsä ei johda minkään alueen suojeluun, mutta jos omistaja haluaa, kuukkelin avulla hän voi päästä hyötymään kilpailukykyisistä korvauksista, joita luontoarvoja sisältävän metsän suojelusta METSO-ohjelman aikakaudella maksetaan.

Pysyvää suojelua on esimerkiksi yksityismaan suojelualue, jolloin alue säilyy alkuperäisessä omistuksessa. Myös alueen rauhoitussäännöt voi räätälöidä siten, että esimerkiksi metsästysmahdollisuudet säilyvät ennallaan. Puusta saa siis täyden korvauksen, mutta se tärkeä kanalintujen poikuealue, marjamaa tai muu omistajan vaalima erityiskohde muistoineen säilyy entisellään. Maanomistaja voi pyytää hintatarjouksen ELY-keskuksesta täysin sitoumuksetta. Jos tarjous ei miellytä, ei mitään pakkoa suojeluun ole.

Määräaikainen suojelu voi olla esimerkiksi metsäkeskuksen kautta haettava metsätalouden ympäristötuki, jossa sovitaan luontokohteen säilyttämisestä luonnontilassa 10-vuoden sopimuksella.

Muitakin mahdollisuuksia on. Yksi malli löytyy metsäkeskuksen vetämästä luonnonhoitohankkeesta, jossa kuukkelin elinympäristöjen hoito on ensisijalla. Näitä hankkeita on alkanut Etelä-Pohjanmalla, Keski-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa. Pirkanmaakin saattaa Virtain alueella vielä ehtiä mukaan. Keskeistä on, että kerrotaan METSO-ohjelman eri suojelukeinoista sekä pyritään hakemaan vapaaehtoisia kohteita metsäluonnon hoitoon, esimerkiksi korpien ennallistamiseen tai suojeluun. Lisätietoa kuukkelista löydät www.sll.fi/kuukkeli ja eri METSO-vaihtoehdoista www.metsonpolku.fi -sivuilta.

Millaisia metsiä etsitään?

Kuukkelireviirin ydinalue on yleensä seudun komein korpi tai muu vanha kuusivaltainen ja erirakenteinen metsä. Ydinalueen ulkopuolella kuukkelireviiriin kuuluu vaihtelevia metsiä; eri-ikäisiä kuusikoita, kalliometsiä, korpia ja soiden rämelaiteita, toisinaan myös varttuneita mäntyvaltaisia kuusialikasvoksellisia metsiä ja pienvesien ympärysmetsiä. METSO-ohjelman kriteerit määrittelevät milloin alue kelpaa korvattavaksi. Yleensä kuukkelin metsä kelpaa – jos vain omistaja niin haluaa.

Kuukkelin kanssa samoja metsiä käyttävät myös mm. pyy, riekko, metso, pohjantikka, pikkusieppo, puukiipijä, monet haukat ja pöllöt, puhumattakaan pienemmistä ”ötököistä” tai sammal, jäkälä ja sienilajeista. Esimerkiksi myyriä syövät petolinnut ovat tärkeitä myyrien tiheyshuippujen tasaajia, jotka pienentävät myyrien metsätaloudelle aiheuttamia tuhoja. Kuukkelielinympäristöistä korvet ovat voimakkaasti vähentyneet. Korpien ja rämeiden ennalleen palauttamisesta hyötyvät kuukkelin ohella mm. kanalinnut.

Kuukkelimetsissä mahdollisuuksia

Kuukkeli on Euroopassa eksoottinen ”idän ihme”. Kuukkeliverkostohanke voi auttaa maaseudun elinvoimaa parantavan idean, esimerkiksi lintujenkatselu- ja luontokuvaus-yrittäjyyden liikkeellelähtöä. Kuukkelielinympäristöjen luonnonhoito puolestaan voi tarjota ennallistamistöissä kohdealueille uudenlaista työtä.

 

Kuukkeli metsänhoito-ohje on julkaistu ja pääset lukemaan sen täältä.

 

 

 

Risto Sulkava

risto.sulkava(at)sll.fi