Metsiensuojeluakin voi suoramarkkinoida

Ari Aalto on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenyhdistyksen Keurusseudun Luonnonystävien metsävastaava. Hän edistää metsiensuojelua markkinoimalla suojeluvaihtoehtoa suoraan arvokkaiden metsien omistajille. Metsien monimuotoisuusohjelma METSO:n ansiosta omistajien on mahdollista saada suojelusta rahaa, ja jokaisen metsänystävän kannattaa olla mukana lisäämässä METSO-ohjelman tunnettuutta. Myös Luonnonperintösäätiö kaipaa tukiyhdistyksen ”markkinointiapua”.

Ari Aalto kertoo toiminnastaan alla tarkemmin.

Miten aloit harrastaa metsiä?

Luontoharrastajaksi ajauduin isoveljieni vanavedessä Sulkavan Pertin ja Riston myötävaikutuksella. Risto oli koulussani biologian opettajana ja nosti biologian suosion sfääreihin. Lintuharrastus on edelleen vahvin osa ja sitä olen tehnyt työksenikin, mutta niillä retkillä nähty suomalaisen luonnon tuhotila ohjasi lukioiässä alkamaan myös aktiiviseksi suojeluasioissa. Monet vanhalla peruskartalla aivan upealta näyttävät paikat, jotka on sittemmin avohakattu, ojitettu ja kynnetty, saavat maastossa minut miettimään, miltä maisema onkaan näyttänyt ennen ihmisen valloitusvimmaa.

Miten löydät hienoja metsiä? Mitä sen jälkeen tapahtuu?

Onneksi hienoja metsiä yhä edelleen löytyy ihan muun retkeilyn ohessa. Lisäksi seudulta on kertynyt luonnonharrastajille vuosikymmenten aikana tietoa eri kohteista, joiden suojelua on mahdollista edistää nyt METSO:n keinoin. Myös Kansalaisen Karttapaikan ilmakuvat ovat mainio keino ottaa etukäteen selvää tulevan retkikohteen mahdollisista arvometsistä, joissa voi sitten käydä retkellään piipahtamassa. Hirveästi erityistä taustatyötä ei tarvita: vain varmuus siitä, että kohde on METSO-kelpoinen, on tarpeen. Tällä perusteella omistajaan voi jo ottaa yhteyttä ja tarjota tietoa METSO:n mahdollisuuksista, sillä useinkaan omistajat eivät ole saaneet suojeluvaihtoehdosta riittävästi informaatiota. Kirjeen lähettäminen on hyvä keino, ja parin viikon kuluttua voi sitten puhelimitse esitellä asiansa ja keskustella.

Miten metsänomistajat ovat suhtautuneet yhteydenottoihin?

Mitään negatiivisen suhtautumisen ryöppyä ei ole tullut, vaan pääosin metsänomistajat ovat suhtautuneet avoimesti suojeluun. Ja todenneet, ettei asia ole ajankohtainen. Näin näyttää menevän yli 90 % yhteydenotoista. Joskus pelkkä kirjeen lähettäminen riittää: eräs omistaja innostui heti soittamaan ja tarjoamaan upeaa rantametsäkohdettaan suojeluun. Tapaamisten ja neuvottelujen jälkeen 18 hehtaarin palsta liito-oravineen suojeltiin loppukesästä 2011. Koko prosessi oli todella positiivinen kokemus, valitettavan harvinainen toki.

Jotkut luonnossa liikkujat pelkäävät, että yhteydenotto arvokkaan metsän omistajaan aiheuttaisi ns. aavistushakkuut: suojeluajatuksen esittämisestä pelästynyt omistaja hakkaisi metsän saman tien. Oletko törmännyt tällaiseen?

Yksi puronvarsikohde hakattiin kirjeen lähettämisen jälkeen. Mutta aivan ihmehän se olikin, että kyseinen metsä oli pysynyt näin kauan koskemattomana. Siksi heittäisin romukoppaan koko "aavistushakkuu"-termin. Se kuuluu 1990-luvun pakkosuojelun aikaan, ei 2010-luvun omistajalähtöisiin suojelukeskusteluihin. Kaikki metsät hakataan ennemmin tai myöhemmin, jollei niitä siirretä sitä ennen suojelun piiriin!

Kerro saavutetuista tuloksista.

Aloitus oli aika vakuuttava, sillä neljältä eri kohteelta napsahti yhteensä n. 60 hehtaaria METSO:on Keuruulla ja Multialla. Sen jälkeen onnistumisprosentti on ollut laskemaan päin, sillä viimeaikaiset yhteydenotot eivät ole johtaneet suojeluprosessien käynnistymiseen. Tosin nyt on taas yksi hieno kohde vireillä.

Millaisen neuvon antaisit aloittelevalle ”metsiensuojelumarkkinoijalle”?

Kannattaa olla aktiivinen eikä pelätä, että joutuu jotenkin leimatuksi tai haukkujen kohteeksi. Kun saa homman pyörimään, voi olla varma, että selän takana metsäjäärien toimesta puhutaan kaikenlaista. Mutta silloin tietää, että omilla toimilla on ollut vaikutusta! Positiivisen asenteen ylläpitäminen ja oma aktiivisuus ovat kaiken perusta.

Mitkä kolme sanaa tulevat ensinnä mieleesi metsästä, joka on itsellesi kaikkein tärkein?

Turvapaikka, kunnioitus ja tulevaisuus, viimeinen kysymysmerkillä varustettuna.

 

Haastattelijana toimi Anni Kytömäki