Miten käy Metsähallituksen luontopalveluiden?

EU vaatii, että valtion on yhtiöitettävä tietyt liiketoiminnan muodot, jottei kilpailutilanne vääristy. Valtion metsistä vastaavan Metsähallituksenkin rakennetta ollaan muuttamassa. EU:n yhtiöittämisvaatimus ei koske luonnonsuojelutoimintaa, mutta luontopalveluiden tulevaisuus Metsähallituksessa näyttää kuitenkin toistaiseksi epävarmalta. Valtio omistaa Suomen metsistä n. 26 prosenttia, johon sisältyy myös mittava luonnonperintö: kansallispuistot, luonnonpuistot ja muut valtion suojelualueet.

Kysyimme Metsähallituksen luontopalveluiden johtajalta Rauno Väisäseltä mietteitä rakenneuudistuksesta loppuvuodesta 2009. Väisänen pohjusti vastauksiaan toteamalla, että vastaa sikäli kuin se näinä maailman aikoina on mahdollista - asian valmistelu ministeriöissä on kesken. 

1. Luontopalveluiden johtaja Rauno Väisänen, onko kaavailtu Metsähallituksen rakenneuudistus
tarpeellinen?
 

Metsähallituksen rakenneuudistus on välttämätön ensisijaisesti kilpailuoikeudellisista syistä, joiden mukaan valtion tulee harjoittaa liiketoimintaa osakeyhtiömuodossa ja siten, ettei valtio toiminnallaan haitallisesti vääristä kilpailua vapailla markkinoilla. Uudistuksessa pitäisi olla kyse lähinnä liikelaitoksen monipuolisten liiketoimintojen järjestämisestä uudelleen siten, että ne vastaisivat Euroopan unionin lainsäädäntöä.

Sen sijaan Metsähallituksen julkisia hallintotehtäviä hoitavien luontopalvelujen toimintaa ei olisi tarpeen uudelleenorganisoida kilpailuoikeudellisista syistä. Myös muutoin luontopalvelujen toiminta on saanut kiitosta niin ministeriöiltä ja Valtiontalouden tarkastusvirastolta kuin kansalaisilta, yrityksiltä, ympäristöjärjestöiltä ja kansainvälisistä arvioinneistakin. 

Metsähallituksen uudistus on toivottava myös eduskunnan perustuslakivaliokunnan esille nostamien epäselvien kysymysten ratkaisemiseksi. Nykyistä liikelaitosmallia ei voi pitää perustuslain kannalta mitenkään linjakkaana, koska samassa organisaatiossa on mitä erilaisinta liiketoimintaa ja valtion alueiden hallintaan kiinteästi liittyviä viranomaistehtäviä alkaen poliisivaltuuksin tapahtuvasta erävalvonnasta. 

Muutaman vuoden takaisessa Metsähallitusta koskevan lain uudistuksessa luontopalvelujen asema erillisenä yksikkönä pyrittiin selkiyttämään ja ns. ristisubventiot poistettiin, joten luontopalvelujen toiminta ei ole mitenkään riippuvaista hakkuiden määrästä tai liiketoimintojen tuloksesta. Luontopalvelujen toiminta on selkeästi valtion budjetti- ja hankerahoitteista eikä sitä rahoiteta metsätalouden tuloilla, kuten julkisuudessa on virheellisesti esitetty. Selkiyttämistarvetta on kuitenkin edelleen. 

Vaikka nykyinen liikelaitosmalli on toiminut käytännössä kohtuullisen hyvin, siihen liittyvät hankalat toimivalta- ja ohjauskysymykset ovat lisääntyneet viime aikoina. On esimerkiksi tärkeää, ettei luontopalvelujen riippumaton asema luonnonsuojelutehtävien toteuttajana tai asiantuntijalausuntojen antajana vaarannu Metsähallituksen omien liiketoimintatavoitteiden takia.

2. Mitä mahdollisia uhkia uudistukseen liittyy?

Luontopalvelujen kannalta suurimpia uhkia ovat sekä kansainvälisesti arvostetun ja tuloksellisen yksikön pilkkominen että liiketoiminnallisten tavoitteiden korostuminen
suhteessa yhteiskunnallisiin tavoitteisiin. Vaarana on, että luonnonsuojeluun, luonnon virkistyskäyttöön ja erätalouteen liittyvät yhteiskunnalliset tehtävät joutuvat toimimaan liiketoimintojen ehdoilla tai niitä merkittävästi karsitaan. Tällä olisi väistämättä huomattavia kielteisiä vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. Se heikentäisi myös edellytyksiä minimoida ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia suojelualuejärjestelmän kokonaisvaltaisen hallinnan avulla. Tehokkaan yksikön pilkkominen alentaisi valtion hallinnon tuottavuutta ja heikentäisi kansalaisten palveluja.

Kansallispuistot ovat merkittäviä luonnon nähtävyyksiä, matkailun vetovoimatekijöinä ja keskeinen osa Suomen maabrändiä. Luontopalvelut on nykyisin matkailuelinkeinon
luotettava kumppani ja paikallistalouden piristäjä, joka parantaa erityisesti syrjäseutujen työllisyyttä, luo yrityksille toimintaedellytyksiä olematta itse mukana liiketoiminnassa. Tuoreen tutkimuksemme mukaan kansallispuistot ja retkeilyalueet tuovat niihin sijoitetut eurot jopa 20-kertaisesti takaisin paikallistaloudellisina hyötyinä ja työllisyytenä.

Ennen muuta luontopalvelut pyrkii puolueettomassa roolissaan varmistamaan matkailun kestävyyden, säilyttämään alueiden luonnon- ja kulttuuriarvot. Suojelualueilla on myös suuri merkitys lähivirkistysalueina ja kansanterveydelle. Onkin tärkeää, että luontopalvelujen yhteiskunnallinen rooli säilyy selkeänä eikä sen toimintaa sekoiteta voittoa tavoitteleviin liiketoimintoihin. Julkisia palveluja tuottavana yksikkönä luontopalvelujen tehtävä on tuottaa yleistä hyvää ja valvoa yleistä etua.