Maaimanlaajuinen tuho jatkuu yhä luonnonmetsissä

Jo vuosia on tiedetty, että esimerkiksi Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Kiinassa metsän pinta-ala on kasvussa. Näillä alueilla valtaosa uudesta metsästä on kuitenkin talousmetsää, joka on luonnon monimuotoisuuden suhteen paljon köyhempää kuin luonnonmetsät. Luonnonmetsien kohdalla onkin ennenaikaista puhua metsäkadon taittumisesta.

Kyseisessä tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota metsän neljään tärkeään ominaisuuteen: pinta-alaan, kasvavan puuston tilavuuteen sekä elollisen aineksen ja metsien sitoman hiilen määrään.

Tutkimusryhmä käytti tietoa, jota YK:n maatalous- ja elintarvikejärjestö FAO on kerännyt maailman metsävarojen arvioinnin yhteydessä kattavasti ja laajalta alueelta. Tietoon sovellettiin uutta menetelmää, jossa mainitut neljä ominaisuutta on yhdistetty metsien tilan arvioimiseksi.

Maailman metsien tilaa voidaan siis hahmottaa metsäpeitteen kasvun tai vähenemisen lisäksi myös tarkastelemalla metsän toimintaa, minkä tutkimusryhmä onkin oivallisesti osoittanut.

Metsäkasvillisuuden määrä voi olla tärkeämpi kriteeri kuin sen laatu silloin, kun taistellaan ilmastonmuutosta vastaan. Viljellyt puupellot eivät kuitenkaan tarjoa elinmahdollisuuksia koko metsien monimuotoiselle lajistolle.

Luonnon monimuotoisuus jäi taka-alalle tutkimusta käsitelleissä uutisissa; tärkeämpää oli antaa ihmisille kuva, että voimme jatkaa metsien käyttöä entiseen tapaan.

Kun maailman metsien tilaa tarkastellaan maailmanlaajuisesti, saadaan selvä kuva siitä, mistä metsäkadossa pääasiassa on kysymys. Metsävarojaan kasvattavat maat - mukaan lukien tutkimusta rahoittaneet Kiina ja Suomi - sijaitsevat valtaosin pohjoisella pallonpuoliskolla. Metsiään menettävät maat sen sijaan ovat lähes poikkeuksetta päiväntasaajan tuntumassa.

Maailman luonnon monimuotoisuuden ylivoimaisesti merkittävimmät keskittymät, Etelä-Amerikan, Afrikan ja Kaakois-Aasian trooppiset sademetsät, ovat lähes kokonaisuudessaan maissa, joissa puuston määrä vähenee. Runsaslajisia trooppisia sademetsiä on myös maissa, joiden metsäalasta tai puuston määrästä ei ole tietoa.

Metsäkadon ainoa ongelma ei suinkaan ole se, että hävinneen metsän mukana menetetään runsaasti ilmakehän hiiltä sitovia ekosysteemejä. Läheskään kaikki se, mitä metsä pitää sisällään, ei tule kuvatuksi, jos tarkastellaan vain pinta-aloja tai elollisen aineksen määrää.

Metsä on muutakin kuin kasvimassaan sitoutunutta hiiltä tai monitoimikonetta odottavaa tukkipuuta. Metsät ovat maailman monimuotoisimpia elinympäristöjä, ja trooppiset sademetsät valtamerten ohella ylläpitävät suurinta osaa planeettamme eliölajistosta.

Trooppisten sademetsien lajirunsaus on häkellyttävä verrattuna pohjoisen pallonpuoliskon metsiin. Esimerkiksi Suomessa hehtaari uutta talousmetsää sisältää ehkä kolme puulajia. Amazonian sademetsissä hakatun hehtaarin myötä menetetään kyseiseltä paikalta jopa 300 puulajia.

Luonnonmetsiä on Suomessa monia tyyppejä. Vastaavasti trooppiset sademetsätkään eivät ole tasalaatuisia, vaan nekin koostuvat lukuisista, usein pienialaisista metsätyypeistä.

Monimuotoinen metsäluonto tarjoaa myös joukon niin sanottuja ekosysteemipalveluita, joista hiilen sitominen on vain yksi. Ekosysteemipalveluihin kuuluvat esimerkiksi vesitalouden ja paikallisen ilmaston säätely, puhumattakaan luonnonmetsien arvosta matkailun vetonauloina vaikkapa Kaakkois-Aasiassa ja Amazonian sademetsäalueella.

Kaukokartoitusmenetelmien kehittyminen on viime vuosina antanut tarkemman kuvan trooppisten metsien tilasta. Arvostetuissa tiedelehdissä on julkaistu viime aikoina tuloksia useista kansainvälisistä tutkimuksista, jotka ovat osoittaneet, että vaikka metsä näyttäisi pintapuolisesti olevan kunnossa, lähemmin tarkasteltuna se on usein pahasti hakattua.

Tämä johtuu erityisesti arvokkaiden mahongin kaltaisten puulajien valikoivista hakkuista, jotka avaavat tietä metsän muulle käytölle, esimerkiksi kaskiviljelylle. Metsät köyhtyvät kasvillisuudeltaan ja eläinlajistoltaan, vaikka niiden kattama ala suurenee ja puuston tilavuuskin saattaa kasvaa.

Köyhyydellä on merkittävä rooli metsäkadon välittömänä aiheuttajana. Köyhimmät valtiot ovat pääosin tropiikissa, ja on vielä mahdoton sanoa, millaisia vaikutuksia niiden talouskasvulla on metsien käyttöön. Myös kansantuotteen jakautuminen väestön eri osien välillä on otettava huomioon. Köyhällä kaskiviljelijällä ei ole sen paremmin Perussa kuin Kongossa tai Indonesiassakaan mahdollisuutta valita toisin.

Metsien tuhoutuminen jatkuu yhä maailmanlaajuisesti. Tilanteen vakavuus perustuu erityisesti siihen, että nimenomaan luonnonmetsät ovat vähenemässä. Trooppisten sademetsien tapauksessa tämä tarkoittaa paitsi lukemattomien vielä tuntemattomien eliölajien sukupuuttoja, myös etenkin köyhälle väestölle elintärkeiden luonnonmetsien tarjoamien ekosysteemipalveluiden menettämistä. Metsien tuhoutumisesta syytetyt köyhät siis myös kärsivät siitä ensimmäisinä.

Kirjoittajat Sanna-Kaisa Juvonen ja Matti Salo ovat Turun yliopiston Amazon-tutkimusryhmän tutkijoita. Kirjoituksessa mainitun suomalaisjohtoisen tutkimusryhmän tulokset on julkaistu yhdysvaltalaisessa PNAS-tiedelehdessä (Kauppi et al. 10.1073/pnas.0608343103)