Peurakaira – kuvia metsästä

Teksti Anni Kytömäki
Kuvat Janne Svärd

Ikimetsän ystävät ry. järjesti 3.12.2006 Helsingissä Annantalon taidekeskuksessa tilaisuuden, jossa neljä luontokuvaajaa esitteli Sodankylässä sijaitsevaa Peurakairan erämaata sanoin ja kuvin. Peurakaira on valtion omistama alue likellä Lemmenjoen kansallispuistoa, Porttipahdan tekoaltaan pohjoispuolella. Kyseessä on aito saloseutu: metsää ja suota, virtoja ja lampia. Suojelun ulkopuolella on 35 000 hehtaaria miltei tyystin kajoamatonta erämaata. Metsähallitus on suunnitellut alueelle laajoja hakkuita, mutta toistaiseksi niitä ei ole toteutettu.

Yhdistys järjesti tapahtuman, jotta tietoisuus Suomen jäljellä olevista ikimetsistä ja niiden uhanalaisuudesta tavoittaisi taas jokusia uusia kansalaisia. Samalla haluttiin myös tuoda esille pohjoista aspektia; muutoinhan yhdistyksen toiminta keskittyy Lapin eteläpuoliseen Suomeen, jossa metsien suojelutilanne on kaikkein heikoin. Pohjoisen suojelemattomista metsistä on vastikään ilmestynyt raportti (Metsä-Lapin suojelemattomat metsäerämaat. Greenpeace, Luonto-Liitto ja Suomen luonnonsuojeluliitto, 2006). Peurakaira-tilaisuuden kautta Ikimetsän ystävät ry. pyrki kantamaan yhden korren kekoon Lapin metsien suojelun edistämiseksi.

Peurakaira-miehet ovat retkeilleet alueella vuodesta 2004 lähtien. He kuvaavat maisemia ja luonnon yksityiskohtia, tarkoituksenaan havainnollistaa metsän kauneutta ja luontoarvoja sekä puolustaa saamelaisten perinteistä kulttuuria. Jos Peurakairan luppometsät hakattaisiin, porot menettäisivät jälleen yhden talvilaidunnusalueen. Tavoite säilyttää porotalouden perinteitä ei ole vain kulttuurinen kuriositeetti vaan suotavaa myös ympäristönsuojelullisista syistä: vapaan laidunnuksen vaikeutuessa joudutaan poroille viemään lisärehua tai siirtämään eläimet talviajaksi tarhoihin. Syntyy lisää kuljetustarvetta ja koko talousmuoto tavallaan teollistuu.

Kuvaajien tärkein foorumi ovat peurakaira.fi -internet-sivut, joiden ylläpidon kustantaa Greenpeace. Sivuilla Peurakairan annetaan kuvien kautta puhua itse puolestaan. Sama periaate toteutui Annantalossakin. Yleisöstä ani harva oli koskaan käynyt Peurakairassa, mutta esitys sai metsän tuntumaan läheiseltä. Lisäksi kuvat ja kuvaajien sanat avarsivat katsetta: esimerkiksi Kivi-Tämäkän rakkakivikosta törröttävät kelot eivät olleetkaan enää pelkästään vanhoja mäntyjä vaan näyttäytyivät – Matti Snellmanin sanoin – veistospuistona. Hannu Paju puolestaan luonnehti metsää taidenäyttelyksi, jossa taiteilija on työstänyt teoksiaan jopa vuosituhanten ajan. Tällaiset vertaukset ovat omiaan avaamaan uusia silmäpareja näkemään metsän ”sisimpään”.

Yleisöä oli paikalla kohtuullisesti, reilut kolmekymmentä henkilöä. Tapahtumasta oli tiedotettu yleisesti, joten osallistujien joukossa oli väkeä myös yhdistyksen ulkopuolelta. Siispä Ikimetsän ystävien puheenjohtaja Panu Kunttu aluksi esitteli yhdistystä ja Luonnonperintösäätiötä lyhyesti. Ennen Peurakaira-esitystä säätiön puheenjohtaja Pentti Linkola vielä kertoi metsien tilasta yleensä ja siitä, millaisia metsiä Luonnonperintösäätiö etsii.

Lisätietoja Peurakairasta löytää peurakaira.fi -internet-sivuilta. Peurakairaa ja muita Pohjois-Suomen uhattuja metsiä esitellään myös järjestöjen laatimassa raportissa, joka on pdf-muodossa internet-sivustolla forestinfo.fi.

Kirmo Kivelä, Matti Snellman, Hannu Paju ja Vesa Lahtinen esittelevät kuviaan Peurakairasta
Pentti Linkola Ikimetsän ystävien yleisötilaisuudessa Annantalon taidekeskuksessa