Harjun suojelumetsä sai uuden padon

Launosten Harjussa sijaitseva suojelualue on yksi kahdeksasta Luonnonperintösäätiön ostamasta suojelumetsästä Hämeessä. Syyskuun 22. päivänä luontoväki tempaisi rakentamalla padon alueen läpi kulkevaan ojaan. Ikimetsän ystävät ry:n ja Lopen Vihreiden yhteinen patotalkoopäivä sopi mainiosti juhlistamaan Vihreiden valtakunnallista Kiva Kunta –päivää. Mukana oli toistakymmentä henkeä, joista kolme loppilaisia. Muut olivat eri puolilta Etelä-Suomea, kaukaisin Pohjois-Pohjanmaan Piippolasta saakka.

Luonnonperintösäätiö on hankkinut Harjun suojelualueen vuonna 2003. Seuraavana vuonna alueeseen ostettiin laajennusosa, johon rahat lahjoitti Soile Kulmala maisteriksi valmistumisensa johdosta. Nyt säätiöllä olisi mielenkiintoa laajentaa aluetta edelleen ostamalla myös rinnekaistaleen nykyisen alueen vierestä, mikäli omistaja olisi halukas sen myymään.

Harju on 8,6 hehtaarin kokoinen metsä, joka sijoittuu kapealle moreeniharjanteelle ja sen kupeeseen. Metsän ytimenä on korpi, jossa vankat kuuset heittävät varjonsa sammalten ja saniaisten ylle. Harjanteella humisee enemmän lehtipuitakin, ja harjumaastolle tyypilliseen tapaan kasvilajistoon lukeutuu lehtolajeja, kuten sinivuokko ja kevätlinnunherne.

Metsän korpisydämeen on 1960-luvulla kaivettu oja, kuuleman mukaan kylän ensimmäisellä kaivinkoneella. Ensimmäiset ennallistamistalkoot alueella järjestettiin syksyllä 2007: oja padottiin, jotta korven vesitalous palautuisi luonnolliseen tilaan. Nyt pato oli päässyt huonoon kuntoon, joten se uusittiin kokonaan.

Padon tarkoitus on saattaa aikoinaan ojitettu alue takaisin luonnontilaiseksi. Rakentamiseen osallistui vapaaehtoisia eri puolilta Etelä-Suomea.

Patotalkoot sujuivat rivakasti ja padosta saatiin vahva ja toimiva. Sitä tuskin tarvitsee muutamaan vuoteen uusia. Salaatti- ja keittolounaan jälkeen padonrakentajat kiersivät suojelualuetta Ikimetsän ystävien asiantuntevan sihteerin, Mikko Sorjasen opastuksella. Talven myrskyt olivat kaataneet runsaasti puita Harjussakin, mutta se ei suojelumetsässä ole ongelma. Tosin laho- ja kolopuita on alueella hyvin jo ennestään.

Luonnonperintösäätiö on valtakunnallinen ja perustettu vuonna 1995. Sen toimisto sijaitsee Hämeenlinnassa ja toiminta painottuu Etelä- ja Keski-Suomeen. Säätiö ostaa metsänomistajilta vanhoja, uhanalaisia metsiä lahjoitusvaroilla. Hankitut alueet suojellaan luonnonsuojelulain nojalla. Säätiöllä on jo 32 aluetta, valtaosa Etelä-Suomessa. Puuston ja muun kasvillisuuden lisäksi suojellaan alueiden rikasta eliöstöä ja ominta suomalaista elämisympäristöä maisemineen. Suojelu ei rajoita jokamiehenoikeuksia.

Kanta-Hämeen kahdeksasta alueesta Lopella sijaitsee peräti kaksi. Toinen sijaitsee Pilpalan ja Läyliäisten rajalla Yli-Myllyssä.

Säätiö toimii valtaosin lahjoitusten voimin. Lahjoituksia saadaan sekä yksityisiltä että yrityksiltä. Puustoiset metsät ovat Suomessa kalliita, mutta varma ja hyvä keino suojella alueita on niiden ostaminen.

Teksti ja talkookuvat: Marika Tudeer 

Kolmen ruokalajin ateria parillekymmenelle hengelle onnistuu metsässäkin. Tarjolla oli salaattia, keittoa ja leipää sekä jälkiruoaksi kahvia ja omenapiirakkaa - ilman kertakäyttöastioita! Ruoka maistui herkulliselta ulkoilmassa tehdyn ruumiillisen työn jälkeen.