Tiedossa hieno, suojelematon metsä - mitä tehdä?

Oletko löytänyt metsän, joka ansaitsisi tulla suojelluksi – metsän, jossa konkelopuut narahtelevat, sammal vaimentaa askelten äänen ja puukiipijät tutkivat kaarnanrakoja? Tai oletko ehkä retkeillyt sellaisessa metsässä jo vuosien ajan – palannut sinne yhä uudelleen kuulostelemaan tuulen huminaa ja hiljaisuutta? Kannattaa ryhtyä edistämään metsän suojelua, kun se vielä on mahdollista.

Joskus kuulee sanottavan, että hienon, rauhoittamattoman metsän olemassaolosta on parempi pysyä vaiti. Luontoharrastajat pelkäävät, että metsä hakataan, jos he tuovat julki pitävänsä sitä suojelunarvoisena. Tosiasia kuitenkin on, että Suomessa yksikään metsähehtaari ei ole unohduksissa tai vailla omistajaa. Hakkuut ovat mahdollisia jokaisessa metsässä, jota ei ole luonnonsuojelulain nojalla tiukasti suojeltu. Todennäköisesti hakkuut myös tapahtuvat ennemmin tai myöhemmin, koska yhteiskunta pyrkii usein aktivoimaan metsänomistajia metsänkäsittelytoimiin. 

On suositeltavaa ainakin yrittää edistää metsän rauhoittamista, sillä siinä ei ainakaan menetä mitään. Jos hakkuut alkavat heti, kun suojeluvaihtoehto on lausuttu ääneen, metsä olisi luultavasti hakattu lähivuosina joka tapauksessa. Jos lykkää suojeluasian esille nostoa, voi pian olla myöhäistä. Seuraavalla käyntikerralla metsä saattaa olla jo pinoina tien varressa. 

Kaikki metsänomistajat eivät tunne eri suojeluvaihtoehtoja, joten senkin vuoksi aihe kannattaa nostaa avoimesti ja asiallisesti esille. Moni metsänomistaja näkisi metsänsä mieluummin pystyssä, mutta taipuu hakkuisiin taloudellisten seikkojen takia – tietämättä, että myös suojelu on nykyisin taloudellisesti hyvä vaihtoehto.

Miten edetään kohti metsän suojelua?

Lähtötilanne A: Tiedät metsän, joka ansaitsisi tulla suojelluksi

1. Selvitä, kuka metsän omistaa

Sopivin keino suojella metsä määräytyy pitkälti sen mukaan, kuka alueen omistaa. Vaihtoehtoja on lukuisia. Suomen metsistä eniten omistavat yksityishenkilöt (60 prosenttia). Valtio omistaa metsistä 26 prosenttia, yritykset (lähinnä metsäyhtiöt) 9 prosenttia ja muut tahot (kunnat, seurakunnat, säätiöt yms.) 5 prosenttia.

Löytämäsi metsän omistajaa voit käydä tiedustelemassa metsän sijaintikunnan teknisestä toimistosta (kaavoituspuolelta). Ota mukaasi peruskartta (1:20 000 tai 1:25 000); siihen on merkitty tilojen rekisterinumerot, joiden perusteella omistajatiedot haetaan kiinteistörekisteristä. Kunnan virkailijoilla ei kuitenkaan ole velvollisuutta antaa omistajatietoa, mutta asiallisia perusteluja vastaan sen voi saada. Varmimmin metsänomistajan tiedot saa Maanmittauslaitokselta, mutta laitos veloittaa tietojen luovuttamisesta pienen summan. 

Jos hieno metsä sijaitsee haja-asutusalueella lähellä kotiasi tai mökkiäsi ja tunnet naapureita, metsän omistajan henkilöllisyys saattaa selvitä heidän avullaan.

2. Valitse sopiva keino edistää suojelua

2.1 Yksityisen omistama metsä

Jos satut tuntemaan metsänomistajan, voit kertoa hänelle, että pidät hänen metsäänsä hienona, luonnonmetsän kriteerejä täyttävänä. Voit selostaa hänelle, millä tavoin metsän luontoarvoja on mahdollista turvata. Erilaiset suojeluvaihtoehdot ovat nykyisin jo taloudellisesti kilpailukykyisiä hakkuisiin verrattuina.

Suojelumahdollisuuksista ja muista monimuotoisuuden edistämiskeinoista on ytimekäs kuvailu Maa- ja metsätalousministeriön sekä Ympäristöministeriön metsänomistajille suuntaamassa esitteessä Haluatko säilyttää metsäluontoa? Vapaaehtoisia keinoja monimuotoisuuden turvaamiseen yksityismetsissä. Esite on pdf-tiedostona internetissä. Luontoa huomioivien metsänkäsittelytapojen asiantuntija puolestaan on Ekometsätalouden Liitto. Internetistä löytyy lisäksi tietoa luonnonsuojelualueen perustamisprosessista.

Yksityisten omistamia, luonnonsuojelullisesti arvokkaita metsiä ostavat rauhoitettavaksi valtio ja Luonnonperintösäätiö. Molemmat maksavat metsistä puustoarvion mukaisen käyvän hinnan. Kerro metsänomistajalle Luonnonperintösäätiöstä etenkin silloin, jos arvelet hänen suhtautuvan varauksellisesti valtion viranomaisiin ja heidän tarjoamiinsa suojelukeinoihin.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kannattaa ilmoittaa kaikista suojelemattomista vanhoista metsistä, varsinkin, jos niissä esiintyy silmälläpidettäviksi tai uhanalaisiksi luokiteltuja lajeja. Jos metsässä asustaa esimerkiksi liito-orava, ympäristökeskuksen on määritettävä maastossa liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan tarkka sijainti ja luonnehdittava, millainen metsänkäsittely alueella on sallittu. Jos ympäristökeskuksella sattuu olemaan käytössään luonnonsuojelualueiden hankintaan varattua valtion rahaa, koko metsän suojelu saattaa liikahtaa eteenpäin.

Luonnonperintösäätiö on kiinnostunut etenkin niistä metsistä, joiden omistaja on ilmaissut vähintään varovaista myötämieltä suojeluajatusta kohtaan. Säätiöllä ei toistaiseksi ole juurikaan resursseja lähteä etsimään vanhoja metsiä ja niiden omistajia ”hakuammunnalla” ja aloittaa ostoneuvotteluja aivan tyhjästä. Näissä toimissa on tervetullutta Ikimetsän ystävien jäsenten ja muiden luonnosta välittävien ihmisten apu.

Kun kerrot löytämästäsi hienosta metsästä ympäristökeskukselle tai Luonnonperintösäätiölle, on hyvä, jos pystyt paitsi rajaamaan suojelunarvoiseksi katsomasi alueen kartalle myös selostamaan sen piirteitä jonkin verran:

- alueen koko (hehtaareina)- puusto: pääpuulaji, muut puulajit, ovatko puut erikokoisia ja -ikäisiä- kenttäkerroksen kasvillisuus: lajinimiä tai väljempää luonnehdintaa (varpuja, ruohovartisia kasveja, sammalia, jäkäliä jne.)- yleiskuvaus: onko kyseessä yhtenäinen alue (esim. kuusivaltainen, osin soistunut vanha metsä) vai moni-ilmeinen kokonaisuus (esim. mäntyvaltainen kangasmetsä, jossa siellä täällä korpinotkelmia ja avokalliota, lounaiskulmassa myös pieni lähteikkö)- kattavaa lajilistaa ei tarvita, mutta jos tunnistat lajeja, kaikki ns. erityinen kannattaa mainita: vanhaa metsää ilmentävät kääväkkäät, lehtomaisuutta ilmentävät putkilokasvit jne.


2.2 Muiden tahojen omistamat metsät

Jos hienon metsän omistaa kunta, kaupunki, seurakunta, valtio tai metsäyhtiö, kannattaa lyöttäytyä yhteen luontojärjestöjen kanssa ja laatia alueesta suojeluesitys. Siitä lisää kohdassa Suojeluesitys

 

Lähtötilanne B:
Haluaisit löytää metsän, jonka suojelua voisit alkaa edistää

Miten lähteä etsimään sopivaa kohdetta?

Jos olet epävarma, tunnetko luonnonsuojelullisesti arvokkaan vanhan metsän, tutustu sellaisen kriteereihin esimerkiksi teoksesta METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet.

Käy lisäksi katsomassa suojeltujen metsien kuvia Luonnonperintösäätiön sivuilla tai suojelemattomien arvokohteiden kuvia Luonto-Liiton metsäryhmän sivuilla. Kun tiedät suunnilleen, mitä haet, ryhdy toimeen:

1. Etsi vanhoja metsiä maastossa kulkemalla ja tarkkaile maisemia juna- ja linja-automatkoilla. Tutki peruskarttoja ja käy tutustumassa lupaavan näköisiin alueisiin: ei metsäautotietä aivan lähistöllä, suoristamaton puro, ojittamaton suo... Kartat kertovat paljon.

2. Jos tietokoneellasi on Google Earth -ohjelma, hyödynnä sitä. Ohjelman avulla näet Suomen yläpuolelta, satelliitin perspektiivistä. Klikkaa kuvaa zoomaamaan retkeilyseutuasi. Suuntaa seuraavat retkesi kohteille, jotka satelliittikuvissa näyttävät tummanvihreiltä: mitä vihreämpi väri, sitä jykevämpi metsä.

3. Ilmakuvat paljastavat hakatut, harvennetut ja runsaspuustoiset metsät. Ilmakuvia voit katsella Kansalaisen Karttapaikassa. Etsi retkeilyaluettasi kuvaava kartta ja klikkaa Ilmakuva-painiketta. Tarkimmista ilmakuvista pystyy erottamaan jopa yksittäiset puut. Lähde maastoon tutustumisretkelle, jos löydät aukkojen ja harveikkojen keskeltä tummia tihentymiä: ne saattavat olla metsää!

4. Seuraa sanomalehdissä ja internetissä julkaistavia metsäkiinteistöjen myynti-ilmoituksia. Esimerkiksi www.metsatilat.fi -sivustolta löytää usein kiintoisalta vaikuttavia kohteita. Myös Keltaisessa pörssissä kaupataan metsiä.

Myynti-ilmoituksissa ei puhuta luontoarvoista, mutta metsätaloudellisten ilmaisujen takaa voi aavistella jotain metsän todellisesta olemuksesta. Etsi ilmoituksia, joissa on mm. tämäntapaisia sanoja: hakkuukypsä, uudistuskypsä, runsaspuustoinen, hyväpuustoinen. Ne saattavat viitata siihen, että myytävä metsä on saanut kehittyä ja vankistua rauhassa, parhaimmillaan jopa vailla harvennus- tai aluspuustohakkuita.

Myynti-ilmoituksissa mainitaan usein metsän puuston määrä kuutiometreinä. Talousmetsissä on nykyään keskimäärin vain 76 kuutiometriä puuta hehtaarilla, mutta luonnonmetsässä kuutioita voi hehtaarilla olla useita satoja. Esimerkiksi metsät, joissa on 400 kuutiometriä puuta hehtaarilla, ovat olleet Suomessa varsin tavallisia. On kuitenkin muistettava, että luonnonsuojelullisesti arvokkaassa metsässä voi olla vähemmänkin puuta. Tänä päivänä arvokasta on jo se, että metsän puuston rakenne on luonnontilaisen kaltainen ja puulajeja on runsaasti, ei vain yhtä tai kahta lajia. Jos puuta on lähemmäs pari sataa kuutiota hehtaarilla, metsä alkaa olla huomionarvoinen.

Lupaavista metsänmyynti-ilmoituksista kannattaa ilmoittaa alueelliseen ympäristökeskukseen, Ikimetsän ystävät ry:lle tai Luonnonperintösäätiölle, jotka selvittävät asiaa eteenpäin. Jos metsä todetaan maastokatselmuksessa arvokkaaksi, valtio tai Luonnonperintösäätiö voi tehdä siitä tarjouksen. Valtio ohjaa vuosittain määrärahoja suojelualueiden hankintaan, ja ympäristökeskukset ottavat mielellään vastaan tietoja myynnissä olevista vanhoista metsistä.

Metsän löytymisen jälkeen suojelun edistäminen sujuu samoja periaatteita noudattamalla kuin lähtötilanteessa A.