Haluatko antaa metsälle tulevaisuuden?

Miksi suojella?

Kun ajatellaan Suomen luontoa, monelle tulee ensimmäiseksi mieleen metsä. Metsä onkin maamme alkuperäisintä maisemaa, sillä puut ovat verhonneet laaksojamme ja kukkuloitamme jo vuosituhansien ajan. Ihmiset ovat hakeneet metsästä elantoaan: marjoja, sieniä, riistaa, tervaa, tarvepuuta. 1800-luvulta lähtien saha- ja paperiteollisuuden merkitys on korostunut. 

Elinkeinojaan harjoittaessaan ihminen väistämättä vaikuttaa metsien ulkomuotoon ja eliölajistoon. Pohjimmiltaan oma etumme ja muun luonnon hyvinvointi eivät kuitenkaan ole ristiriidassa. Useat ihmiset viihtyvät metsissä, joissa puut ovat eri-ikäisiä ja -lajisia. Kuusten ja mäntyjen huminaan sekoittuu lehtipuiden kahina. Siellä täällä lojuu lahoava runko muistuttamassa luonnon kiertokulusta – vieressä muutama taimi ponnistaa innokkaasti valoon. Puuston katveessa mustikanvarvikko on yhtenäinen ja antaa marjaravintoa niin meille kuin vaikkapa metsäkanalinnuillekin. 

Tällainen metsä on elämää täynnä ja tarjoaa ihmiselle myös monipuolisen retkeily- ja oleskeluympäristön.

Moni metsänomistaja saattaa jättää tietyn alueen maistaan hakkaamatta. Yksittäiseen metsikköön liittyy kenties mukavia muistoja tai vanhoja tarinoita, joiden vuoksi paikka tuntuu erityiseltä. Ehkäpä metsikköön kätkeytyy sammaleinen notko tai haviseva haavikko, joka miellyttää silmää ja virkistää kulkijaa - monilla on tapana lähteä metsään, kun huolet painavat.

Ulkopuolelta tulevien vaatimusten takia voidaan silti päätyä tilanteeseen, jossa metsänomistaja alkaa harkita säästetyn metsäalueen myyntiä. Hakkuupaineita ovat asettaneet viime aikoina niin metsäteollisuus kuin valtionhallintokin. Vaalittua metsää ei kuitenkaan ole välttämätöntä myydä hakattavaksi; metsänomistajalla on yhtä lailla oikeus hakea metsälle rauhoituspäätöstä tai myydä alue suojeltavaksi. 

Kuka metsiä rauhoittaa?

Suomessa metsiä ostavat suojeltavaksi valtio sekä Luonnonperintösäätiö. Metsänomistajan kannalta metsän rauhoittaminen on oivallinen ratkaisu: puustosta maksetaan täysi korvaus, mutta metsä jää pystyyn, ennalleen. Siellä voi yhä kulkea, marjastaa, katsella luontoa – aivan kuten aiemminkin.

Mikäli omistat metsää, johon syystä tai toisesta ei pitkään aikaan ole suuremmin kajottu, kannattaa harkita alueen rauhoittamista. Myynnin myötä saat paitsi taloudellisen hyödyn myös ilon siitä, että metsäsi säilyy jälkipolvillekin.

Metsän suojeleminen valtion kautta

Suomessa toteutetaan vuosina 2008-2016 METSO-ohjelmaa, jonka tavoitteena on pysäyttää metsäluonnon köyhtyminen vuoteen 2016 mennessä. Jotta tavoitteeseen päästäisiin, ympäristökeskukset toivovat metsänomistajien yhteydenottoja, ehdotuksia uusiksi metsiensuojelualueiksi.

Metsiensuojelu on nyt erittäin kannattavaa; valtio maksaa rauhoitettavaksi hankittavasta metsäalueesta omistajalle yleensä käyvän arvon mukaisen hinnan. Metsän myynti valtiolle luonnonsuojelutarkoitukseen on edullista myös siksi, että myyntivero on huomattavasti alhaisempi kuin normaaleissa metsäkaupoissa.

Suojelu toteutetaan joko perustamalla yksityinen luonnonsuojelualue - jolloin metsä jää omistajansa haltuun ja hän saa suojelusta korvauksen - tai myymällä alue valtiolle maapohjineen kaikkineen.

Jos mietit metsäsi suojelemista valtion kautta, kysy lisää oman alueesi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta.

Metsän suojeleminen Luonnonperintösäätiön kautta

Paitsi valtio, metsiä ostaa suojeltavaksi myös Luonnonperintösäätiö. Säätiö ostaa suojeltavat alueet aina maapohjineen, eli metsän omistaja vaihtuu.

Luonnonperintösäätiö toimii Suomen metsäluonnon puolesta. Säätiö (perustettu 1995) ostaa suojeltavaksi metsiä, joita on käsitelty vähän tai ei lainkaan. Yksityisten lahjoittajien tuen ansiosta Luonnonperintösäätiö pystyy maksamaan metsistä puustoarvion mukaisen käyvän hinnan. Oston jälkeen metsille hankitaan luonnonsuojelulain mukainen pysyvä rauhoitus. 

Omistajat, jotka myyvät metsän Luonnonperintösäätiölle alle käyvän hinnan, saavat halutessaan antaa luonnonsuojelualueelle nimen. Näin toimittiin mm. Kuhmalahdella: säätiölle metsänsä myynyt henkilö pyysi, että luonnonsuojelualue nimettäisiin hänen muistokseen. Alueesta tuli Korpivainio, Aimo Saksalan luonnonperintömetsä.