Poimintoja Ikimetsän ystävät ry:n alkutaipaleelta

Koonnut yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja Panu Kunttu 2.11.2006.

Syksyllä 2004 Luonnonperintösäätiön (perustettu 1995) hallitus totesi resurssinsa riittämättömiksi rahoittaa säätiön juoksevia ja metsien ostoon välillisesti liittyviä kuluja. Luonnonperintösäätiön sääntöihin sisältyi periaate, jonka mukaan jokainen sille tehty lahjoitus käytetään lyhentämättömänä vanhojen metsien ostoon. Säätiön puheenjohtaja Pentti Linkola ryhtyi keräämään ryhmää, joka voisi perustaa säätiölle tukiyhdistyksen, joka avustaisi metsiensuojelutyössä.

Linkola otti yhteyttä tuntemiinsa luonnonsuojeluhenkisiin ja aktiivisiin henkilöihin. 19.12.2004 kokoonnuttiin pohtimaan tukiyhdistyksen perustamista Veikko Korkolaisen luokse Porvoon Sikosaareen. Paikalla olivat koolle kutsuja Pentti Linkolan lisäksi Ilkka Hanski, Mikko Hovila, Anneli Jussila, Soile Kulmala, Panu Kunttu, Anni Kytömäki, Jussi Kytömäki, Heikki Lokki, Marja Leppäaho, Timo Leppäaho, Otso Ovaskainen, Ilpo Piiroinen, Pertti Sulkava, Tapio Korkolainen ja Veikko Korkolainen. Yhdistyksen rooli, toiminta ja kokoonpano puhuttivat paljon, eikä tässä tapaamisessa vielä yhdistystä perustettu. Paikalla olivat myös Borgåbladet- ja Uusimaa-sanomalehden toimittajat tekemässä uutisjuttua tapaamisesta.

Varsin pian tämän kokouksen jälkeen, jo 16.1.2005, kokoonnuttiin Tampereella, Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin tiloissa, perustamaan säätiölle tukiyhdistystä. Yhdistys perustettiin, hallitus muodostettiin ja säännöt laadittiin. Tukiyhdistyksen nimeksi valittiin toimintaa kuvaava Ikimetsän ystävät, jossa ikimetsä viittaa vanhoihin metsiin ja ystävät tukiyhdistysmuotoon. Perustavassa kokouksessa olivat läsnä Anneli Jussila, Soile Kulmala, Panu Kunttu, Anni Kytömäki, Juho Kytömäki, Jussi Kytömäki ja Pertti Sulkava.

Yhdistyksen ensimmäiseen hallitukseen perustava kokous valitsi biologian ylioppilas Panu Kuntun (puheenjohtaja), maatalous- ja metsätieteiden maisteri Soile Kulmalan (varapuheenjohtaja), biologian kandidaatti Marja Leppäahon (sihteeri), matematiikan lehtori Jussi Kytömäen (taloudenhoitaja), luontokuvaaja Veikko Korkolaisen, kampanjavastaava Marjo Kuisman, luontokartoittaja Anni Kytömäen, yliopiston lehtori Heikki Lokin ja biologi Pertti Sulkavan sekä varajäseniksi maa- ja metsätieteiden maisteri ja agronomi Mikko Hovilan, kasvatustieteen ylioppilas Sinikka Kuntun ja biologi Risto Sulkavan. Kokouksen yhteydessä laadittiin jäsenkutsukirje lähetettäväksi metsiensuojelumyönteisille ihmisille. Jäsenkutsukirjettä lähetettiin kevään aikana tuhannelle luonnonystävälle. Ensimmäiseen vuosikokoukseen mennessä, joka pidettiin 17.4.2006 Tampereen Vanhalla Kirjastotalolla, yhdistykseen oli liittynyt 316 jäsentä.

Suomen Kulttuurirahaston hallitus päätti 16.5.2006 myöntää Ikimetsän ystävät ry:lle 20 000 euroa toiminnan tukemiseen. Se oli kuin lottovoitto juuri perustetulle yhdistykselle ja antoi mahdollisuuden palkata osapäiväinen työntekijä yli vuoden ajaksi. Työntekijän tehtäviin kuului etsiä suojelunarvoisia metsiä ja edistää niiden rauhoittamista. Palkatun henkilön myötä aikaavievä ja haastava työ sai siivet; Luonnonperintösäätiö onnistui ostamaan rauhoitettavia metsiä ennennäkemättömään tahtiin: yhdessä vuodessa säätiön suojelualueitten määrä kaksinkertaistui. Metsiä ostettiin vuonna 2005 viisi kappaletta, saman verran kuin säätiön koko siihenastisen historian aikana yhteensä (vv. 1995-2004 viisi metsäkauppaa).

Patentti- ja rekisterihallituksen myönteinen päätös merkitä Ikimetsän ystävät ry yhdistysrekisteriin annettiin 10.6.2005. Yhdistys laati rekisteröintipäätöksestä mediatiedotteen, joka noteerattiinkin eri tiedotusvälineissä (mm. Maaseudun Tulevaisuudessa, Keskisuomalaisessa ja Yleisradion internetsivuilla). Kesällä 2005 yhdistys järjesti siivoustalkoot säätiön omistamassa Lopen Harjun metsässä - hiljattain suojellun metsän reunaan olivat ohikulkijat menneiden vuosikymmenten saatossa kasanneet kaikenlaista romua - sekä tutustumisretken Parikkalan Akanvaaran metsätilalle.

Joulun 2005 alla Ikimetsän ystävät valmisti internetissä toimivan lahjakirjapalvelun, jonka avulla on joko mahdollista antaa säätiön kautta pala ikimetsää symboliseksi lahjaksi tai "ostaa" suojeltua metsää itselle. Tämä lahjakirjapalvelu sai suuren suosion ja joulunalusviikolla säätiön tilille tuli kymmenittäin lahjoituksia.

Keväällä 2006 järjestettiin Tampereella yhdistyksen vuosikokouksen yhteydessä kirjailijatapahtuma, jossa Risto Rasa ja Leena Lehtolainen kertoivat omasta metsäsuhteestaan ja luonnon roolista tuotannossaan. Hallituksesta jättäytyivät pois tässä kokouksessa Veikko Korkolainen, Marja Leppäaho sekä Pertti ja Risto Sulkava. Heidän tilalleen täysilukuiseen hallitukseen valittiin arkkitehtiylioppilas Panu Härmävaara, oikeustieteen kandidaatti Jaana Nyman, teatteritaiteen maisteri Reidar Palmgren, biologian ylioppilas Jouni Penttinen, diplomi-insinööri Ilpo Piiroinen, toimittaja Laura Rantanen ja kasvatustieteen ylioppilas Janne Svärd.

Kesällä 2006 järjestettiin tutustumisretki säätiön omistamaan Kiikalan Riihikosken metsään. Yhdistyksen ensimmäinen osallistuminen ulkopuolisen järjestämään tapahtumaan oli Faces-festivaalit Pohjan Billnäsissä heinäkuussa 2006. Syyskuussa 2006 yhdistyksen hallitus hyväksyi arkkitehtiylioppilas Panu Härmävaaran suunnitteleman ja piirtämän yhdistyksen puuaiheisen logon. Saman syksyn aikana yhdistyksen jäsenmäärä tavoitti 500 rajan.

Katsaus 12.11.2008:

Olemassa olonsa kahtena ensimmäisenä vuonna Ikimetsän ystävien toimintaan vakiintui tietynlainen vuotuisaikataulu: ohjelmallinen vuosikokous, pari retkeä kesässä, mahdollisesti vielä erillinen kulttuuritapahtuma, messuille ja muihin esittäytymistilaisuuksiin osallistumista mahdollisuuksien mukaan. Tämä on säilynyt toiminnan peruskaavana, mutta sisältönsä yksityiskohdilta toimintavuodet poikkeavat toisistaan luonnollisesti paljon. Milloin keskitytään metsien etsintään, milloin varainhankintaan ja tiedottamiseen.

Hallitus toimii yhdistyksessä aktiivisesti, mutta ilolla on pantu merkille, että yhä useammat yhdistyksen rivijäsenetkin ovat löytäneet sopivia tapoja osallistua metsiensuojeluun Ikimetsän ystävien kautta: on suojelunarvoisten metsien etsijöitä, kampanjanikkareita, tapahtuma-avustajia, kuukausilahjoittajia. Neljän ensimmäisen toimintavuoden aikana yhdistyksen jäsenmäärä on kivunnut jo kahdeksaan sataan.

Ikimetsän ystävät ry on ainoa metsäluonnon suojeluun keskittyvä yhdistys Suomessa. Yhdistys on ottanut tehtäväkseen edistää etenkin yksityismetsien rauhoittamista. Tavoitteena on, että vastakkainasettelua maanomistajat vs. suojelijat lieventyisi; yhdistys tukee ajatusta, että metsänomistajien on saatava suojelusta asianmukainen korvaus. Ikimetsän ystävät pyrkiikin innostamaan metsänomistajia tarjoamaan metsiään suojeltavaksi, joko Luonnonperintösäätiölle tai valtion ympäristöhallinnolle. Yhdistyksen tavaksi on tullut myös tiedottaa metsien biologisesta ja kulttuurisesta merkityksestä esimerkiksi taidetapahtumien kautta. Metsät ovat Suomen alkuperäisintä maisemaa, johon liittyvää moninaista tietoa ei soisi unohdettavan.

Suojeltavien metsien etsiminen ja yritykset edistää niiden rauhoittamista on työsarka, jossa Ikimetsän ystävät ry kohtaa sekä menetyksiä että voittoja. Menetykset ovat hävittyjä tarjouskilpailuja ja hakkuuaukeiksi muuttuneitä aarniometsiä, voitot rauhoituspäätöksiä. Uusi suojelualue, miten pieni tahansa, on Ikimetsän ystäville aina syy iloon. Luonnonsuojelulain turvissa metsä humisee kauneimmin.